Tässä vaiheessa suunnittelu on edennyt siihen, minkälainen lattiasta halutaan. Naapurustosta löydettiin esimerkkejä:
Tässä 1953 asennettu 3 tuuman (7,5 cm) maalattu lattia. Rakoja (omasta mielestäni ihania!) on.
Samasta talosta: laudan ikä noin 100 vuotta, otettu talteen puretusta talosta ja asennettu uudestaan (1953). Leveys 14-18cm.
Vuonna 1985 tehty 3 tuuman lakattu lattia. Kuivattu ulkokuivauksen lisäksi vain sisällä talossa (rakennusvaiheessa). Hieman rakoja.
Samasta talosta 90-luvun puolivälissä tehty konekuivattu, lakattu lattia: ei juuri rakoja.
Vuonna 1998 konekuivatusta laudasta tehty lakattu lattia. Joitakin rakoja on. Tämä on yläkerrasta, joka on aina välillä pelkällä peruslämmöllä ja välillä asuinkäytössä, vaikuttaneeko asiaan...
Uusi, 13,5cm leveistä laudoista tehty lattia: laudan reunoissa pienet viisteet. Juuri asennettu, pintakäsittely venelakalla. Nätti, kivasti "vanhan" oloinen, ja viisteiden ansioita mahdollinen rakoilukaan ei niin selkeästi näy.
Meillähän tilanne tulee olemaan edellisiin verrattuna siitä haastavampi, että lattiamme alle tulee vesikiertoinen lattialämmitys, mikä lämmityskaudella kuivattaa lautaa ja aiheuttaa sen elämistä enemmän kuin patterilämmitys -> saattaa aiheuttaa rakoilua. Tosin ne raotkaan ei mua haittaisi ollenkaan... =)
Pintakäsittelynä tulee ainakin muutamassa huoneessa olemaan maalaus. Leveyttä mietittiin pitkään, olisko se nyt 3 vai 4 vai 5 tuuman, vai jopa leveämpi, oikeen sellanen vanhan näköinen. Erilaisia yhdistelmiäkin mietittiin, että olis eri huoneissa vähän eri variaatioita leveyden suhteen. Lopulta päädyttiin 3 tuuman lautaan, laitetaan saman levyistä paneelia myös kattoihin. Monen eri levyiset laudat nostavat kustannuksia esim. höyläysvaiheessa, lisäksi tuo kapeus minimoi halkeamien syntymisen riskiä itse lautaan. Vielä on kuitenkin harkinnassa leveänkin laudan laittaminen johonkin, katellaan...
