Tässä vähän lähempää. Maan osuudella (meillä reilun metrin matkalla) sekä vielä muutaman metrin kallion osuudellakin, on teräsputkea, jotta kaivoon ei mene mitään maa-ainesta. Kaivon sisälle laitetaan vesijohtoputkea, jossa kiertää lämmönkeruunesteenä etanolia. Kulkiessaan kaivon pohjalle ja takaisin se ottaa lämpöä kaivossa olevasta vedestä. Peruskallioon kertynyttä lämpöä siis siirtyy veden välityksellä lämmönkeruunesteeseen. Lämpötila maan sisällä on n. 1-4 plusastetta. Maan päällä sitten maalämpöpumppu käyttää sähköä siihen, että se muuttaa lämmön (meidän tapauksessa) lattialämmitysjärjestelmän käytettäväksi. Ensin lämpöenergia siirtyy pumpun sisällä olevaan kylmäaineeseen, joka lämpenee muutamalla asteella ja höyrystyy. Höyry menee kompressoriin, joka puristaa sen korkeaan paineeseen ja höyryn lämpötila nousee. Sitten höyry jatkaa lauhduttimelle, joka muuttaa höyryn taas nestemäiseksi kylmäaineeksi ja lämpö luovutetaan lattialämmitysjärjestelmään, joka vesikierron avulla levittää sen koko taloon. Maasta lämpöä tulee noin 2/3, sähköä käytetään noin 1/3. Mielenkiintoista sitten nähdä kuinka paljon sähköä oma pumppu kuluttaa.
Porausjätettä tuli vähemmän kuin oltais luultu, pieni kasa vaan. Porari oli tällä erää jättänyt homman vielä kesken, tontilla odotti vain tuo tyhjä (tai ei se tyhjä ollut, vettä lähes täynnä) kaivo. Mies soitti perään, tulevat kuulemma joskus myöhemmin laittamaan putket ja nesteet mitkä sopimukseen kuului. Selevä, onhan tässä kesä aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti