Leivinuunin ja puuhellan muuraus

Leivari ja hella ovat olleet muutaman viikon muurattuna, teksti tulee vähän jälkijunassa... =) Mutta joka tapauksessa, tässä kuvakavalkadia olkaa hyvä.

Ensimmäisenä päivänä muurari teki pohjaa leivinuunille, malli on Tiilerin Pikku-Lyydia Funkkis. Paketin mukana tuli tiilet määrämittaan sahattuina ja numeroituina, sekä laastit ja muut tilpehöörit.

Toisena päivänä uuni sai muotonsa.

Tuossa näkyy uunin pesä ulkoapäin katsottuna, takaosassa on aukko josta savut menevät hormiin.

 Tässä mennään kolmannen päivän jälkeen kuoren muuraus-vaiheessa, uloin kerros siis tekeillä.

Ja valmista.. Uunin päällisen muurari suositteli laatoittamaan, jotta se on helpompi pitää puhtaana.

Alla näkyy uunin sisäosa. Eipä oo mahdottoman iso... Suunnitteluvaiheessa tuskailin, että viittiikö tilata "noin pientä" neljän leivän uunia (445x570mm). Tiedän, että tulen katumaan päätöstä silloin kun on leipomispäivä, mutta toisaalta kiitän keittiönpöydälle jäävästä lisätilasta joka päivä ruokaillessa tai pöytää kiertäessä. Pienempi paha siis? Katua uunin pienuutta pari kertaa kuussa, kuin sadatella tilan puutetta ja pöydän kulmiin törmäilyä joka päivä =) Suunnitelmissa oleva pöytäkään kun ei oo pienimmästä päästä, katotaan ensin mitä tuohon mahtuu...

Sitten hellan tekoa! Tämä tehtiin pitkästä tavarasta, luukut, uuni ja kansi ovat kierrätettyjä muurarin tuomia. Ne oli hiekkapuhallutettu ennen meille tuomista. Högforsin uuni:

Käsittelimme osat liesimustalla, jossa on grafiittia ja jotain öljyä (en tiedä tarkemmin mitä?). Se poistaa jonkin verran ruostetta ja käsittelyn voi uusia tarvittaessa.

Tässä näkyy liesimustatut Upon hellanluukut, pintaan tulee nätti väri. Lämmitimme luukut ensin puhaltimella, jolloin liesimusta tarttuu hyvin.

Siitä se lähtee! =)

Harmi ettei tullut kuvaa tämän alla olevasta rakenteesta, siellä kiertää kaksi savureittiä. Alemmissa kuvissa näkyy kääntöpelti, jolla säädellään savukaasujen reittiä ulos. Ensin pidetään auki lyhyempi reitti, ja kun piipun veto on hyvä, käännetään savukaasut kulkemaan pidempää kiertoreittiä, joka lämmittää myös uunin.

Uuni ja tulipesä. Reunoilla on 10 mm palovillaa.

Hellan kansi on Högforsin 3A. Isoimman keittolevyn rengas on rikki, täytyy vielä hommata siihen toinen tilalle.

Sitten pintakäsittelyä, ensin rappausverkko vai mikä sen nimi ikinä onkaan.

Pintaan tuli molempiin valkoinen antiikkilaasti. Uunipaketin mukana tullut antiikkilaasti on karkeaa (suurin raekoko 1,5mm), joka on kyllä sen verran karkeaa että tulee olemaan hankalaa pestä pintaa puhtaaksi. Muurarin kanssa keskusteltiin myös vaihtoehdosta tasoite + kalkkimaali, antiikkilaasti (valkosementtiä) kun on muurarin mukaan tehty "kalkkimaalatun pinnan kopioksi". Päätimme kuitenkin laittaa tuon antiikkilaastin kun sitä paikalla säkki oli, ja jatkossa harkitsemme jos hiomme karkeuden pois ja maalaamme kalkkimaalilla päälle. Yksi vaihtoehto on myös laatoittaa pintaa luukun yläpuolelta joku matka. Tämä sen takia, jos uunista pössäyttää savut sisälle, se tarttuu kivasti tuohon valkoiseen karkeaan pintaan. Ainoa ongelma siinä on, että en tykkäisi laatoituksesta tuossa ulkonäön puolesta. Kalkkimaalilla se mustunut osakin tosin on suhteellisen helppo vetää piiloon.

Ensin poltettiin leivinuunissa tuikkukynttilää, sen jälkeen pientä valkeaa ja nyt on alettu jo pikkuhiljaa lämmittämään uunilla pönttöuunin lisäksi.

Ai niin, myös pönttöuuni sai tosiaan luukut ja lämmitysluvan. Betoniruuveja siinä kiinnityksessä lopulta käytettiin vanhojen kiinnitysrautojen lisäksi. Kiinnitysraudat otettiin jo alun perin pois Tiilirakenteen muurarin ohjeistuksesta. Kun pönttöuunin muuraaja ei luukkuja pystytkään laittamaan heidän systeemeillään, oma muurarimme alkoi miettimään, miten ne saa kiinnitettyä ja isäni taiteili kiinnitysraudat takaisin paikoilleen. Aikamoista säätämistä se oli koko prosessi noiden kanssa, mutta nyt ovat paikallaan ja älyttömän hienot ovatkin. Käsitelty myös liesimustalla.

Oli pakko ottaa kuva ekasta valkeasta =) Kipinäverkko ja luukut ovat myös purku-uuneista. Kipinäverkko on palotarkastajan mukaan pakollinen, hän pysyi tiukkana siinä asiassa. Sinänsä hyvä juttu, eipähän tule vahingossa poltettua taloa vaikka pääluukut olisivat raollaan. Outoa vaan, että monissa uusissa takoissa ei ole kuin pelkkä lasiluukku...?

Pellin kanssa tuli mielenkiintoinen onkelma, kun piippuun muurattu pellin aukko ei ollutkaan tarpeeksi korkealla. Tilasin 225cm korkean uunin, mutta kun uunin mittaa lattiasta ylöspäin, 225cm onkin jo tuon mustan viivan kohdalla(!) (sivuhuomautuksena vaan, että kuvankäsittely-lahjakkuuteni ei ole aivan kärkipäätä;). Tuo kruunuosa (n.14cm) menee sitten sen yli. Mikä aiheuttaa sen, että pelti ei mene kiinni. Se jää tuohon kohtaan jumiin, mitä alakuva näyttää. Niin. Uunin reunapellistä täytyy siis napsaista vähän pois, ei onneksi senttiä enempää tarvi nipistää. Nyt alkuun ollaan käytetty yläkerran peltiä, niin saa lämmitettyä myös yläkertaa.

Kaikkein oudointa hommassa on se, että tarvikkeet aiemmin tuonut muurari mittasi uunin paikan ja sanoi, että hyvin mahtuu. Sitten saman firman toinen muurari muurasi uunin eikä se sitten niin mahtunutkaan. Missä vika? 

Luojan kiitos kuitenkin, että 

a) hormia tehtäessä oli jätetty noinkin paljon varaa että tuo kruunuosa kuitenkin mahtui, muuten täytyisi juosta siellä yläkerrassa joka kerta kun uunia lämmittää 

b) yläkertaan ylipäätään tehtiin paikka pellille, muuten olisi pitänyt puhkoa piippuun uusi(a) aukko(ja)