Siinä on pihamme ensimmäinen puu, appivanhemmilta saatu vaahterantaimi. Niitä on useampikin, varmuuden vuoksi, yksikin selviytynyt riittää. Istutettiin nyt väliaikaiseen paikkaan, ens kesänä sitten siirretään. Toivotaan että pysyy hengissä!
Muuten tuosta pihasta taitaa tulla aika luonnollinen, piha joka on osa ympäristöään eikä turhaan kuluta väheneviä luonnonvaroja ylimääräisen kastelun, lannoittamisen ja ruohonleikkuun muodossa. Ei olla myöskään kumpikaan innokkaita pihanlaittajia, ja pelloillakin meillä riittää hommia. Siis laitetaan helppoja maanpeitekasveja, niittykasvijuttuja sun muita. Kasveiksi Suomen oloihin soveltuvia, kestäviä lajikkeita, joita ei tarvitse jatkuvasti huoltaa. Eikä juurikaan nurmikkoa muuta kuin pikkukenttä mölkyn pelaamista varten, vaan sellainen piha joka pärjää olemattomalla hoidolla. Periaatteiltaan tällainen.
Tsekkasin muuten, että vaahtera on Suomessa luonnonvarainen laji myös meidän korkeudella, vaikkei sitä ehkä ensimmäisenä uskoisi. Eli ei pitäis heti kuolla jos ei jänikset syö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti