Rakennuttajan mielentila

Ensin sitä on innoissaan. Hakee kaiken mahdollisen tiedon kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Yllättyy monta kertaa. On niin innoissaan että meinaa pakahtua. Me tehdään talo!

Valintojen tekeminen alkaa, ja jatkuu koko projektin loppuun saakka. Pakettitalo? Pre-cut, pienelementti, suurelementti? Vai pitkästä tavarasta??

Alkaa kilpailuttaminen. Mikä talofirma? Mikä betonintoimittaja? Isojen tilausten vertaileminen rautakauppojen kesken. Mistä saa työmiehet, timpurit, muurarin, LVI- ja sähkötekijät..

Sitten tulee se vaihe kun yöunet alkaa mennä. Asiat pyörii päässä. Kenelle piti huomenna laittaa sähköpostia, kenelle piti soittaa? Mitä piti ostaa, mitä laittaa tilaukseen? Mihin laitetaan lattiaeristettä, routaeristettä ja sitä kuormitusta kestävää eristettä? Ja seiniin, puhallusvillaa vai levyvillaa vai mitäniitänyt on.. Halutaanko kodinhoitohuoneeseen mustat, valkoiset vai oranssit kaapit? Puunväriset? Ai ei puunvärisiä, selvä... ja öö, mikä oli seuraava kysymys?

Töissä haahuilee zombina, muisti pätkii, välillä pelottaa istua auton rattiin väsymyksestä alentuneen reagointikyvyn takia. (jos joku on katsonut sarjaa "Iholla", jossa eräs suomireggaeartisti räjähteli vaimolleen rakennusprojektin aikana, niin voin kertoa että ei oo kaukana semmonen meininki meilläkään... Meillä se tosin on mennyt niin päin, että yleensä mies on pysynyt rauhallisempana... =D ) Se on kyllä totta, että rakennusprojekti on parisuhteelle suuuuri koetinkivi. Toisen paskimmat puolet tulee esiin varmasti kun koko ajan eletään paineen ja kiireen alla.

Tietääpähän mihin on ryhtynyt jos elämänmittaista liittoa suunnittelee ;)

Välillä muistaa levätä. Ajattelee että "se on vain talo". Tai sitten keho laittaa lepäämään. Palkkatöiden jälkeen kun olisi lähtö työmaalle, jalka ei yksinkertaisesti nouse. On pakko maata sängyssä puoli tuntia. Sunnuntaiaamuna mieli tekisi mennä jo raksalle, mutta kroppa ei tottele.

[Montako askelta tässä välissä on ennen burn outia?]

Tässä vaiheessa kun on enää muutama kuukausi jäljellä, projekti on kestänyt niin pitkään, että on ollut pakko opetella myös rentoutumiskeinoja. Tehdään toki, mutta vaihde on muuttunut pienemmäksi pakon edessä, pidemmän päälle ei vaan jaksa tehdä ympäripyöreää päivää. Henkisesti auttaa paljon, että meillä on ammattitaitoiset timpurit jotka on lähes joka päivä työmaalla ja että sen takia raksa tuntuu etenevän hujauksissa, kunhan itse saa hommattua materiaalit valmiiksi. Lisäksi vanhemmat joiden naapuriin rakennamme ovat auttaneet todella paljon, esimerkiksi äitini hoitaa käytännössä myös meidän ruokahuoltomme ja isäni lähes asuu raksalla...

Rentoutumiskeinoja, jotka ovat itsellä toimineet:

1) Liikunta eli tällä hetkellä käytännössä se fyysinen työ ulkoilmassa. Nukuttaa.

2) Musiikki. Tyhjentää päätä kun voi välillä pysähtyä kuuntelemaan jotain.

3) Tapa "pitää ruokaperää". Eli ruoan jälkeen mennään vähäksi aikaa pitkäkseen ennenkö jatketaan. Aivan loistava käytäntö, etenkin jos ja kun hommat raksalla jatkuu vielä illasta. On (täällä maalla) talon tapana muutenkin, aina loman jälkeen tekee tiukkaa tottua palkkatöissä siihen, että heti ruoan jälkeen jatketaan täydellä teholla kun paljon paremmin siihen sopisi ottaa pienet levot. Wikipediakin kertoo, että ihmisellä on geneettinen taipumus pitää siestaa iltapäivästä =D Itse kukin voi myös todeta, että kun syö mahansa täyteen, usein sen jälkeen alkaa väsyttää. Pieni lepo siihen niin taas rullaa.

4) Se, että meillä on miehen kanssa samansuuntainen työmatka (autolla). Toinen voi torkkua autossa aamulla ja toinen illalla...

5) Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että nollaa välillä tilanteen ja lähtee muualle. Johonkin ihan toiseen paikkaan, jossa voi keskittyä ihan muuhun, nukkua ja tehdä jotain muuta mielekästä joka ei liity mitenkään raksaamiseen. Meillä se on tarkoittanut esimerkiksi lähtöä johonkin yöksi tai viikonlopuksi. Parin kuukauden välein kun vähän irrottautuu, sitten taas jaksaa paremmin ja tekee paremmalla lopputuloksella. Jo se auttaa, että viettää esimerkiksi illan motivaatiokämpällä ilman raksa-asioita. Ilman näitä katkoja olisimme olleet vielä enemmän hermoraunioita zombeja.. Kyllä se tästä. Enää korkeintaan puoli vuotta... =)